Kirjoitteleminen tänne on jäänyt, vaikka tallilla ollaan totta kai käytykkin. Mitään kuvia tallilta ei oikeastaan ole, koska pimeä tulee heti kun on päässyt jo koulusta, niin ei ole järkeä kuvata kentällä digikameralla salamalla (kuulostaapa toi oudolta..:D) koska laadusta tulee huono ja ponin silmät kiiluvat ja heijastimet häikäisevät. Ollaan nyt menty aika paljon poniagilityä ja juoksutettu, koska Cora sai vuokraajakseen saman perheen kaksi nuorimpaa lasta, jotka nyt ovat ratsastelleet. He käyvät kaksi kertaa viikossa, ja ei olla sen lisäksi kauheasti ratsasteltu, koska aletaan olemaan aika isoja sinne selkään. Me kyllä ratsastellaan Coralla vielä, kun ollaan painonkin puolesta sopivia, mutta pituus alkaa olemaan haitaksi jo itselle ja ponille. Ollaan nyt siis ajateltu, että me ratsastelemme harvemmin, ja silloin kun ratsastamme, muistutamme ponille mieleen vanhoja asioita, joita pikkuiset eivät vielä ponin kanssa tee (esim. laukka).
Nyt kun tänne eilen satoi luntakin (mikä ei toivon mukaan sula heti pois) ajateltiin, että olis kiva päästä hiihtämään Coran kanssa. Viime vuonna me se keksittiin ja Cora innostui siitä heti. Kärryjä Cora pelkää eikä toimi niiden kanssa, mutta hiihtäjä hänen perässä ei häiritse häntä ollenkaan. Ei siis varsinaisesti hiihtoratsastettu, koska Coran selässä ei ollut ratsastajaa. Kunnollisia varusteita meillä ei tähän ole, koska on hankalaa löytää shettikselle mitään muuta kuin perustarvikkeita. Virittelimme sitten Coran ajotamineita (joita ahkerasti käytetään ohjasajossa) sillä tavalla, että laitettiin rintaremmiin ajo-ohjat kiinni ja jatkettiin ohjia riimunnaruilla. Joku totta kai talutti Coraa aina kun hiihtäjä oli perässä. Cora innostui ihan hirveesti ja lähti monesti itse vähän kovempaan vauhtiin kuin mitä pyydettiin. Tästä ajattelimme kesällä jatkaa uudelleen opettamaan Coraa kärryjen eteen. Kuvia ette nyt saa ikäväkyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti